Kiire. Kaikkimulletännehetinyt. Nykypäivän maailma perustuu tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Kaikkea pitää tehdä nopeammin, tehokkaammin, enemmän. Maailma on muuttunut rauhallisista ajoista salamannopeita refleksejä vaativaksi ympäristöksi, jossa tuloksia täytyy saada nopeasti, jossa yhteydenottoihin tulee reagoida heti ja jossa ratkaisut ongelmiin halutaan jo ennenkuin ne ehtivät syntyäkään.
Valitettavasti joissain tapauksissa tämä kiire, tehokkuus ja tuottavuus sekä paine ratkaista tilanteet kohdistuvat myös eläimiimme. Tarkastellaan hetki asiaa esimerkin kautta.
Ajatellaan että meillä on käsissä koira joka on rähissyt hihnassa ohikulkeville autoille, pyörille, ihmisille, koirille: ihan kaikelle maan ja taivaan väliltä. Tätä on kestänyt kaksi vuotta. Koiran kanssa tehdään lenkkejä neljä päivässä. Jokaisella lenkillä se törmää keskimäärin neljään ärsykkeeseen johon se reagoi koiramaisella (meidän mielestämme ei-toivotulla) tavalla.
Tällaisella laskukaavalla esimerkin koira pääsee räyhäämään päivittäin keskimäärin 16 kertaa. Se tekee viikossa 112 kertaa. Vuodessa 5 824 kertaa. Kahdessa vuodessa 11 648 kertaa. Käytös on päässyt vahvistumaan siis vajaat 12 000 kertaa. Voimme vaan arvailla, kuinka vahva käytös koiralla on.
Mitä sitten tapahtuu? Aloitetaan koulutus ja siedätysprojekti. Treenataan 45 minuuttia hyvin tuloksin, hallitussa treeniympäristössä, tarkkaan suunnitellussa harjoituksessa. Nyt mietit mielessäsi, että miksi niin helpossa, eihän siellä ongelmaa esiinny. AIVAN! Ethän sinäkään ole opetellut vauvana kiipeilemään heti kerrostalon katolla, vaan aluksi helpommassa ympäristössä jotta opit ensin kunnolla.
Seuraavaan tapaamiseen omistaja tulee maansa (ja melkein koiransakin) myyneenä, kun “ei tämä nyt osannut ohittaa vaikka tässä meni niin hyvin se ensimmäinen treenikerta, en saa tätä koiraa ikinä toimimaan!” Turhautuminen ja epäonnistuminen ovat voimakkaita tunteita ja sisäinen puhe suuntaa pelottavasti toimintaamme sitä kohti mitä ajattelemme. Ihmisen mieli on mielenkiintoinen.
“Ajatteletpa sitten että onnistut tai epäonnistut, olet aina oikeassa.”
Omien ajatusten, oletusten ja sisäisen puheen tiedostaminen ja itsensä “uudelleenohjelmointi” on tärkeä osa koirankoulutusprosessia. On muistettava myös armollisuus. Jos koira on toiminut kaksi vuotta tietyllä tavalla, ei ole oikeutettua olettaa sen oppivan toista käyttäytymistapaa hetkessä. Nykypäivän maailma ja sen meille luoma kiire aiheuttaa meissä väkisinkin sen, että unohdamme usein ajan antamisen sekä itsellemme että myös koiralle tai koemme epäonnistuvamme jos emme saa tuloksia heti.
Oppimispsykologia sanoo, että sitä saa, mitä vahvistaa. Se on hyvä muistaa mutta myös ymmärtää se, että kun jokin käytös on vahvistunut tarpeeksi kauan sen sammuminen ja korvaavan toiminnon tuominen tilalle vie aikaa. Jos konkretisointi helpottaa, oppimista voidaan ajatella vaakakuppina jossa toisella puolella on ei-toivotut-käytökset numeroina, ja toiselle puolelle aletaan keräämään haluttua käytöstä. On tärkeää pitää mielessä myös se, että koira on eläin ja se laji- ja rotutyypillinen käytös tulee ajoittain esiin vaikka käytöksiä treenattaisiin todella paljon.
Usein haasteet tulevat esiin käytöstä siirrettäessä treenioloista normaaliin ympäristöön. Tämä yleistäminen onkin koulutuksen vaativin ja aikaa vievin prosessi, olipa koulutettava asia mikä tahansa. Poliisikoirakouluttaja Steve White on sanonut että saadaakseen aikaiseksi koiralleen vahvan käytöksen, koiran tulee osata tehdä jotakin tiettyä toimintoa 20 toistoa 20:ssä eri ympäristössä 20:n eri häiriön alla. Se tarkoittaa valtavaa määrää toistoja – ja meille valtavasti töitä.
Koirankoulutus ei ole vain prosessi joka kestää hetken ja jonka jälkeen koira toimii kuten me ajattelemme. Koirankoulutus on elämäntapa, joka alkaa pienen pennun korvaan tuhnutuksesta tuoksuista nauttien ja joka päättyy siihen kun viimeisen kerran sanomme karvakaverillemme “vapaa”.
No responses yet