Edellisessä blogipostauksessani kerroin tarinan opettajani työkaverin koirasta.
Se ei kuitenkaan valitettavasti ole jäänyt ainoaksi vastaavaksi tarinaksi vuosien mittaan vaan olen kuullut monessa otteessa ihmisen alistavan koiraa esimerkiksi selättämällä.
Mietin näihin tarinoihin törmätessäni aina samoja kysymyksiä: Mihin ihmisen tarve alistaa koira fyysisesti oikeastaan pohjautuu? Miksi me käytetään rankaisuja ja pelottelua? Onko kyse vain tiedon puutteesta vai sukupolvelta toiselle kulkevasta perinnöstä? Onko kyseessä ihmisen tarve pönkittää omaa egoaan? Voisin hieman mustaa huumoria käyttäen todeta tähän: voi kun kouluttaminen olisikin näin helppoa! Näin ei kuitenkaan ole.
Tiukka laumahierarkia – johon usein näissä vedotaan – ei päde koiraeläinten kesken nykyaikaisten käyttäytymistieteiden valossa. Tämä kaikki hölynpöly on saanut alkunsa kokeesta jossa tutkittiin susia vankeudessa. Resurssien riittämättömyys ja lajityypillisen käytöksen toteuttamisen mahdottomuus aiheuttaa konfliktitilanteita, mutta tästä tutkimuksesta tehtiinkin kultainen ohjenuora joka on valitettavasti luonut raamit koirien koulutukselle vuosikymmenten ajaksi. Onneksi nykyään ollaan jo viisaampia, tässäkin. Laumahierarkia on paljon monimutkaisempi asia, kuin se että olisi yksi pomo joka määrää kaiken.
Koiraeläimet pyrkivät yleensä viimeiseen asti säilyttämään rauhan. Jos joku laumasta heittäytyy joskus selälleen se tekee sen omasta tahdostaan. Koirat eivät tartu toisiaan poskista kiinni kertoen kuinka ärsyttää kun toinen kaksi tuntia sitten toinen “karkasi” näkymättömän viivan toiselle puolelle (jossa se kävi hormonipäissään etsimässä kumppania jotta voisi jatkaa sukua); ne eivät pujota toisilleen sähköpantoja painellen kaukosäädintä hetkellä jolloin toinen “varastaa” (eli löytää lajityypillisen toimintansa seurauksena) ruokaa; ne eivät läimäise avokämmenellä toistaan kuin saippuasarjassa petetty nainen siksi että hihna kiristyi liikaa (koira harvoin edes ymmärtää olevansa 1,65 metrin narussa joka on tiistaina täydessä mitassaan, keskiviikkona 1/3 tästä ja muina päivinä kaikkea siltä väliltä).
Miksi ihmiset edelleen haluaa uskoa että pelottelulla tai fyysisellä kurittamisella saataisiin aikaan tuloksia? Totta on, että koirasta voi tulla jonkun silmiin hyvinkin “kuuliaisen oloinen”. Usein kuitenkin koirien elekieltä ymmärtävät näkevät, ettei kyseessä ole halu ja into tehdä töitä omistajan kanssa: vaan pelko siitä että jos en tee tapahtuu pahoja asioita. Tätä käytöstä kutsutaan opituksi avuttomuudeksi. Se tarkoittaa sitä, että koira on niin stressantuneessa tilassa ettei se tee enää mitään. Joidenkin mielestä tämä valitettavasti on ihailtava tila. Ihmisyydessä tätä voisi verrata niin sanotusta ”mukavuusikkunasta” tipahtamiseen, alivireystilaan: hetkeen jolloin ns.matelija-aivot ottavat vallan. Tätä on esim. masennus.
Mitä koiralle sitten tapahtuu jos se joutuu elämään päivästä toiseen epävarmuudessa ja turvattomuuden tunteessa? Me varmaan voimme helposti samaistua siihen tässä vallitsevassa maailmantilanteessa. Tuolloin mantelitumake huutaa ”vaara, vaara!”, ja elimistö menee puolustustilaan. Taistele tai pakene! Tässä tilassa esimerkiksi oppiminen on sula mahdottomuus. Ja mitä se tekee fysiologialle? Jatkuva stressi kroonistuessaan laskee vastustuskykyä; nostaa stressihormonitasoja joka voi näkyä esimerkiksi alkavina / lisääntyvinä käytösongelmina; ja stressi voi vaurioittaa jopa sisäelimiä.
Jos meidän kouluttamisen aiheuttama stressi aiheuttaa käytösongelman, mitä me teemme? No, koulutamme ”vielä vähän lisää”, eikö niin? Tällaisen menetelmän volyymi valitettavasti nousee äärimmäisiin mittasuhteisiin pahimmissa tapauksissa, kun ”ei se muuten usko”… Entä jos koira lopulta on ajettu niin ahtaalle, että se puolustautuu? Kenessä silloin on vika?
Luulen että rankaisuun perustuva koulutus on saanut tulta alleen siksi että sitä on helppo toteuttaa eikä se vaadi asioiden syvempää ymmärtämistä, kirjojen lukemista, videoiden katsomista, tai muuta tiedonhankintaa jo valmiiksi vaativassa ja kiireisessä maailmassa. Valitettavasti tiedän että koiralle pelkoa ja kipua aiheuttavia välineitä ja menetelmiä käytetään edelleen joissakin piireissä. Televisiossa esiintyy jos jonkinlaista KoiraExperttiä joilla ei välttämättä ole edes ammatillista osaamista kouluttamiseen, saatika eläinten käyttäytymistieteiden ymmärtämistä. Erilaisista lemmikkikaupoista sai vielä vähän aikaa sitten rankaisuun perustuvia välineitä, onneksi näistä ruvetaan luopumaan hiljalleen (aiheesta lisää täältä). Tällaisen välineen (tai kouluttajan) suosio perustuu siihen että se tuottaa näkyvän tuloksen heti. Sitähän me nykymaailmassa halutaan, mulletännekaikkiheti, eikö?
Rankaisuun perustuva koulutus ei kuitenkaan opeta koiralle haluttua käytöstä eikä poista eläimen tarvetta käytökselle. Myös se mihin koira rankaisun liittää on täysi mahdottomuus sanoa. Yksi oppimispsykologian tärkeimmistä asioista, eli ajoitus, voikin yllättäen tehdä esimerkiksi sitruunapannasta pelkojen lisääjän, ei poistajan. Jos koira haukkuu yksinollessaan koska pelkää olla yksin ja on tilanteesta äärimmäisen ahdistunut, poistaako sitruunapanta ahdistuksen? Ei. Poistaako sitruunapanta pelon ja stressin? Ei. Vähentääkö se stressihormonitasoja elimistössä? Ei. Luoko se koiralle turvaa, opettaako se mitä koiran tulisi tehdä yksin kotona ollessaan? Ei. Mutta suihki vaan sitä sitruunaa, kyllä se lopulta oppii!
Rankaisussa – ja myös palkitsemisessa – unohdamme hyvin usein myös sen että ne määrittää vain ja ainoastaan koira. Meidän mielestä esimerkiksi ärräpäiden karjuminen voi olla “vain komentamista”, jollekin koiralle se voi tarkoittaa taivaan tulemista niskaan. Oma kultainen noutajani lukeutuu tähän. Jotakin koiraa saa taas selättää sata kertaa ja karjua naaman punaisena koiran ajatellessa: “Siistiiiiii!! Sain painikaverin joka vielä murisee mun kaa!!“. Voisiko tätä parempaa palkkaa esimerkiksi voimakoiraksi jalostetulle koiralle olla? Väitän, että ei.
Usein ihmiset kyseenalaistavat positiivisen vahvistamisen tehokkuuden ja yleistävät koulutustavan “rajattomuudeksi”. Positiivinen vahvistaminen ei kuitenkaan tarkoita sallivaa. Positiivinen vahvistaminen on sitä että lisätään palkkio tai poistetaan palkkio, kun koulutetaan koiralle erilaisia käytöksiä. Mitäpä jos sinäkin tänään lenkillä ollessasi sanoisit koirallesi “Seuraa!” ja palkkaisit ruhtinaallisesti – sen sijaan että tiuskit sanaa “ei!” sataviisikymmentä kertaa?
Vinkki: Lisää positiivisesta vahvistamisesta ja lauma-ajattelun väistymisestä voit lukea mm. täältä: Yle , HankiKoira, ZenKoira
No responses yet